Satokauden kuulumisia Räsälän Luomutilalta

Satokauden kuulumisia Räsälän Luomutilalta

Näin loppuvuodesta hyörinä ja meteli Huittulan vainioilla on jo laantunut. Viljelykset vaipuvat vähitellen talviuneen. Satokautta lopetellaan kaikessa hiljaisuudessa kellareiden, varastojen ja keittiöiden suljettujen ovien takana. Koneita ja työkaluja huolletaan, hartioita ja kynsinauhoja voidellaan, satoa jalostetaan ja sillä herkutellaan. Muistellaan mennyttä kesää ja – toisin kuin ympäröivä yhteiskunta – vietetään lomaa.

Räsälän puutarhatilan kymmenes kesä sujui hikisissä mutta letkeissä tunnelmissa. Uskolliset asiakkaamme Tampereen ravintolamaailmassa ja Kauppahallissa samoin kuin kotoisassa myymiössämme poikkeilijat piristivät työpäiviämme. Sato teki kauppansa: tuntui että kaikki meni mitä tuli.

Kesän kiivaimmassa töhinässä kuivuus ja helle vetivät hiljaiseksi. Lähes kuukauteen ei satanut käytännössä pisaraakaan vettä, samanaikaisesti kun lämpötila keikkui kolmenkymmenen molemmin puolin. Meidän pieni puutarhamaamme on vailla minkäänlaista kastelujärjestelmää. Aina tähän kesään asti on pärjätty hyvin, mutta tuo ennenkokematon paahde sai kamelin selän notkahtamaan. Kun käytössä olivat vain kaksi kättä ja kastelukannut, totesimme tehtävän olevan mahdoton. Niinpä katselimme vain vierestä, kuinka vihannesmaamme kävi omaa selviytymistaisteluaan.

Olosuhteisiin nähden kävi hyvin. Osin sadontuotto hidastui tai sato jäi pienikokoiseksi, mutta kuolemantapauksilta vältyttiin. Pahiten kärsivät kaalit ja keräsalaatit. Ne sinnittelivät jonkinlaisessa kotelovaiheessa, ja kun lämpötila laski ja sateita alettiin taas saada, piristyivät ja antoivat satonsa – mikä on pieni ihme.

Marjapensaamme ovat ennättäneet työntää juurensa syvälle ikiaikaiseen huittulalaiseen peltomaahan. Maahan, joka pystyy imemään itseensä suurimmatkin sateet ja toisaalta pumppaamaan pensaiden janoaman veden syvältä helteen ulottumattomista. Niinpä taas tänäkin talvena itsepoimijoiden vitamiinipitoisissa aamupirtelöissä ja ravintoloiden taidokkaissa annoksissa maistuvat Räsälän luomumarjat. Järven takana Terissaaressa mustaherukastamme syntyy kylmäpuristettua tuoremehua, limonadia ja siideriä.

Monet marjalajit loppuivat meiltä taas tänäkin vuonna kesken. Onneksi Sakasen tilalla Tarttilassa on parhaillaan kasvamassa pitkät rivit pensaita vastaamaan innostuneeseen kysyntään. Leenan ja Osmon upouusi marjatarha palveli ensimmäistä kesää myös mehiläistemme laitumena – mitä oivallisinta yhteistyötä, jossa kaikki voittavat. Samoin omassa nurmilohkossamme oli nyt ensimmäistä kertaa huomioitu siipikarjan toiveet: vaatimattomien nurmikasvien seassa loistivat nyt hunajakukka ja auringonkukka. Ensin mainittu on nimensä mukaisesti mehiläisten suosiossa, mikä kyllä näkyi kesän hunajasadossa.

Välivuoden jälkeen pääsimme viettämään omaa sadonkorjuujuhlaamme elokuun ensimmäisenä sunnuntaina. Vieraille oli tarjolla kahveeta ja sadonkorjuupiirasta, elävää musiikkia isäntäparin toimesta sekä tilan tuotteita itsepoimien ja poimittuna. Väkeä poikkesi leppoisan kolmituntisen aikana kahdeksisenkymmentä. Sääennuste näytti puutarhajuhlaa silmällä pitäen uhkaavalta, mutta kuinka ollakaan: juhlamme ajan oli taivaassa reikä jopa auringonkin pilkistää! Tiettävästi ainakin pohjoisessa, idässä, etelässä ja lännessä satoi samaan aikaan kaatamalla, niinkuin meilläkin heti juhlan jälkeen. Ensi kesänä juhlitaan taas, jos Luoja suo.

Ilolla häärimme tauon jälkeen myös Voipaalan Wanhan Ajan Markkinoilla myyntipöytämme takana vanhojen ja uusien asiakkaiden kanssa kuulumisia vaihtaen. Samoin olemme saaneet muutamaan otteeseen piipahtaa sillan tuolla puolla Tarttis-Torilla myymässä tuotteitamme. On suorastaan juhlallista saada luovuttaa kasvattamansa alkutuote sen loppukäyttäjälle, siis syöjälle, tuoreena suoraan pellosta. Se on nykymaailmassa melkoista ylellisyyttä.

Kesän mentyä maan päällä riemuinnut elinvoima imeytyy pisara pisaralta tuleentuvien oksien ja nahistuvien naattien kautta maan poveen. Siellä se ruokkii runsaslajista maanalaista eliöstöä, elää, hengittää – ja odottaa. Kevätauringon lämmön vaikutuksesta se puskee ylös maan päälle ja saa jälleen kaiken kukoistamaan.

Taito ja työkalut ruuan tuottamiseen vaihtuvissa olosuhteissa eivät ole ihmisen hallussa – ne piilevät maassa mullan alla. Elämän edellytykset kätkeytyvät monimuotoiseen, vastustuskykyiseen ja elinvoimaiseen maaperään. Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina. Pidetään siis huoli maasta, joka pitää huolen meistä.

Julkaistu ensi kerran Sääksmäki-lehdessä 2021